lauantai 27. huhtikuuta 2013

Riipuksia erimallisina ja -värisinä

Vietimme ratkiriemukkaan vuorokauden Joensuussa, iso kiitos Maaralle ja muille! Vatsalihakset ovat kipeinä vieläkin perjantai-iltaisesta nauramisesta. Hauskaa oli lauantainakin, ihanaa murteiden sekasotkua. Pohjois-Karjalan murteeseen toi oman vastineensa Rattu, jonka puhe vilisi pohjalaasia sanoja.

Saatiinhan me muutakin aikaiseksi kuin vain lisävuosia, nauruhan pidentää ikää :)

Tästä puuttuu vielä kapussi, olen sitä lasia nimittänyt kuvuksi. Löysin sille aivan oikean nimen viime viikolla, kapussi.


Tässä sama koru ilman kapussia  ja kapussin kanssa:


 Musta-oranssista ei ole kuvaa ilman kapussia:

Tästäkään ei ole ilman kapussia kuvaa. Tämän tekniikan Maara keksi, lakkapisaroita pistettiin oikein monta ja lähekkäin. Pisaroita ei sekoitettu mitenkään vaan lakat levisivät itsekseen.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Lila-valkoinen sydän

eihän se minun kynsilakkakorujen tekeminen pelkkään punaiseen rintarossiin loppunut. Tein myös tämän sydänriipuksen YvesRocherin kynsilakoilla, lilalla ja valkoisella.
Mielenkiintoinen reaktio tapahtui kohdallani toisen kerran, silikoni muodosti lisää kuvioita koruun. Kerran aiemmin tapahtui samalla tavalla. En tiedä mistä johtuu, olisiko kynsilakan koostumus jollakin tavalla erilainen tai lasikupu rasvainen?


Punainen pieni rintakoru

Tähän sitten sorruin, kotitentti on tekemättä, mutta osa huoneistostamme siivottu pilkkua viilaten. Vaihdoin jopa olohuoneen maton. Kissat vauhkoilivat ja Viola on niin piilossa, ettei ole näkynyt vähään aikaan viiksikarvaakaan.

Tähän rintakoruun käytin YvesRocherin punaista ja valkoista lakkaa. Hassua, miten korun kuvusta heijastuu meidän olohuone.

Bikistä ja Viivistä saa tosi harvoin yhteiskuvaa, ihan tämän historiallisen hetken johdosta tässä pari kissakuvaa tältä aamulta.




Mitähän neidit luulevat näkevänsä?


Posti toi korupohjia

Olen näitä suorakaiteenmuotoisia etsiskellyt useammasta paikasta ja pari viikkoa sitten Etsystä löysin. Torstaina posti oli jättänyt lapun suurikokoisesta kirjeestä. Korupohjat oli pakattu paksuun pakettiin ja se ei ollut mahtunut meidän postiluukusta sisään.

Ihan hirveesti kutkuttaa nämä, pitäisi päästä kokeilemaan uutta muotoa. Mutta, sitä ennen pitää tehdä tarkempi viikkosiivous ja muutama koulutehtävä. Kumpihan voittaa, nuo korupohjat vai lapsen mielenterveyden kotitentti?


keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Tahallinen virhe

Tänään tuli uusin Ihana-lehti. Lainaan tähän tekstiä pääkirjoituksesta:

"Virhe- mikä ihanaa mahdollisuus"
Entisaikoina oli tapana tehdä käsitöihin -erityisesti kirjontatöihin - virhe. Ihan tahallaan, jos muuten vaikka olikin kyseessä huolellinen käsityön taitaja. Virhe tehtiin suojelutarkoituksessa, sillä haluttiin hämätä ja harhauttaa pahoja henkiä. Tämä kikka toimi hyvin erityisesti peitteissä ja vaatteissa, jolloin peiton päällä oleva tai pääntietä ja hihansuuta koristava kirjontakuvio harhautti paholaisen eksyksiin. Virheen kohdalla paha henki hämmästyi eikä osannutkaan luikahtaa vaatteen sisällä olevaa henkilöä härnäämään.
Kansanusko elää enää harvassa, kirjonnatkin tehdään nyttemmin mieluusti täydellisiksi. Mutta virheistä voi edelleenkin olla iloa . Mikä onkaan parempi tapa kehittyä kuin omista virheistä oppia ottamalla?"

Aika hassu juttu, en ollut koskaan aiemmin tuohon taikauskoisuuteen törmännyt. Mutta, tunnustan näin julkisesti, että olen tehnyt moneen neuleeseen tahallani virheen. Etenkin sellaiseen, jonka olen laittanut myyntiin tai antanut lahjaksi. Taka-ajatuksenani ei ole ollut pahan hengen torjuminen vaan oman työn tunnistaminen aikojen päästä. Yhteen  lahjaksi tekemääni  kirjoneuletyöhön tein tahallisen virheen, oli hauska tunnistaa neule vuosien jälkeen. Ilman virhettä en olisi kyseistä puseroa omaksi työkseni tunnistanut.

Käsitöiden ja askartelun saralta allekirjoitan myös sen, että omista virheistä oppii. Ja kaipa se koskee muutakin elämää.

PS. Ja Ihana-lehdessä oli monta kivaa ideaa ja aivan ihana nukkekoti-esittely!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Pilkkupintaiset norsut - korvakorupari

Näiden norsujen pinta on sormella koskettaessa pilkullinen, tai jotenkin epätasaiselta tuntuva. Norsu on aika kookas korvakoruksi mutta alkuperäiseen tarkoitukseen, riipukseksi liian pieni. Mittavirhe siis, taas kerran. Onneksi materiaali ei ole painavaa, joten korvakorut näistä tein.


Sydänkuvioiset kissakorvikset

Nämä kissat ovat tulleet rapakon takaa, ostin ne joskus kuukausia sitten Ebaysta. Tykkään näistä senkin takia, että kuviot oli molemminpuolin riipusta. Näyttävät kivalta korvissa, kun molempien hännät ovat taaksepäin...




Kallankukan kaltaiset korvakorut

Nämä kukat ovat odottaneet vuoroaan jo parisen kuukautta. Olen innokkaasti tehnyt kaikenlaista muuta käsillä ja korvisten kasaus on ollut vähän toissijaista. Kuten huomaatte, olen tänään ottanut itseäni niskasta kiinni ja saanut jotain aikaiseksi korvakorurintamallakin.


Sulka-korvikset

Näistä sulista piti tulla korvikset jo pääsiäiseksi. Vaan eipä tullut. Sielunhoidon kotitentti vei oman aikansa ja kotitalon kuntosalin maalaus osan pääsiäisen pyhistä.
Kaipa näitä voi muulloinkin pitää, eikä vain pääsiäisenä.



 Viivin ja Violan kanssa olemme käyneet valtataistelua olohuoneen nojatuolin rouvuudesta kaiken päivää.

ja hetken päästä uudemman kerran:


Kirja-korvikset

Kuva hämää luulemaan, että kirja on 3D. Eipä olekaan, on aivan lätty. Minulle ainakin kävi niin, että kuvittelin riipuksen olevan paksu, kirjamaisempi.


Ruskeat korvakorut helmiäisestä

Ostin ennen joulua sekalaisen pussillisen luonnonhelmiäisestä värjättyjä helmiä. Pussissa oli monenmuotoisia ja -värisiä helmiä.
Tänään, vihdoin, kaivoin tuon pussin esiin ja kasasin nämä ruskeat korvakorut. Luonnonmateriaalesista tehdyt helmet ovat varsin persoonallisia. Näissäkin kuviot menevät eripäin suhteessa niihin tehtyyn reikään ja helmet ovat eripuolilta aivan erinäköiset.



perjantai 12. huhtikuuta 2013

Iso violetti-punainen riipus

Tätä riipusta tehdessäni kokeilin työkaverin tekniikkaa...

Kupu on vielä liimaamatta tässä kuvassa.


Ja nyt on kupukin liimattu:

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Epäonnistunut kokeilu

Hamstratessani kynsilakkoja ostin vahingossa krakeerauslakkojakin muutamaa väriä. Aamulla kokeilin, että miten kynsilakkakorun tekeminen sellaisella onnistuisi. Eihän tuo onnistunut. Krakeerauslakka kasasi kuivuessaan myös mustan aluslakan. Onneksi riipuspohjan sai puhtaaksi kynsilakanpoistoaineella. Sehän on näiden korujen tekemisessä hyvä, että kalliit metalliriipusosat pystyy pelastamaan asetonilla jos ei ole väreihin tai jotenkin muuten tuotokseensa tyytyväinen.

Ylimmäisessä kuvassa punainen kraakerauslakka on vielä kosteaa, alemmissa näkyy miten se kuivuessaan vetää myös riipuspohjaa näkyviin





perjantai 5. huhtikuuta 2013

Kokeilut jatkuvat - vuorossa rannekoru

Tilasin ennen pääsiäistä Etsystä korutarvikkeita, ensimmäisen kerran. Paketti oli postitettu 26.3 ja eilen tuli saapumisilmoitus. Nopeaa toimintaa, ottaen huomioon, että paketti oli pyörähtänyt naapurikunnan R-kioskillakin. Voi meidän jakelua!
Äsken sitten kokeilin rannekorun tekemistä. Laitoin mustaa ja valkoista kynsilakkaa tähän koruun. Alemmassa kuvassa koru on vanhasta patjasta leikatun palasen päällä kuivumassa. Kuvun liimaan vasta huomenna, kun lakka on kunnolla kuivunut. Lisään sitten valmiista korusta kuvan.



Tässä rannekoru valmiina kuvun kera.



Vaaleanpunaista Äitienpäivää!

Työnalla seuraava pontso, Nallen erilaisista vaaleanpunasävyisistä langoista pinkinystävälle ;) Vähän raskaampaa luettavaa näin Äiti...